Keittiön uusi wanha aika!

 Keittiö on tyhjä, tyhjä kaikesta. Kaapit ovat jo viime vuonna lähteneet, lukuunottamatta paria väliaikaiskeittiöön vietyä  kaappia. Högforsin peltinen hella lähti hormimuurarien matkaan. Vanhat kodinkoneet kaatopaikalle. Muhvi on ainut, mikä on jäljellä, uskoaksemme ihan  alkuperäisestä keittiöstä. Tämäkin pelti on paksua melkein kuin talon ulkokatto ja niin kovin kiinni seinässäkin, että hajottaisi varmaan koko talon, jos lähtisimme sitä irrottelemaan😉.

Kaikki pinnat on käyty läpi, kuten muissakin huoneissa. Eli katto on maalattu kahdesti, seinät eristetty ja tapetoitu x2, ja lattia hiottu. Kaikki tarvittava tekniikka on tuotu huoneeseen ja vanha purettu. 

Keittiön välitilassa on nyt vanhan hirren päällä paloturvallisuutta lisäämässä gyproc-levy. Tämä pohjamaalattiin, ja päälle telattiin  Tikkurilan Tunto raemaalia, jolla haettiin tulisijan taustalla olevaa struktuuria. Tämän päälle laitettiin jälleen Uula-maalia. Muhvin  alle etsimme uutta tulisijaa käytettynä ja uutena. Käytetyn ostaminen on välillä haasteellista, kuten monella on varmasti kokemusta vaikka tori.fi:stä. Osa tavarasta on edelleen ilmoituksissa, vaikka jo tuote myyty. Osa ei vastaa kyselyihin jne. Mutta välillä onnistaa ja kunnolla. Löysimme upean, muurarin puhdistaman ja huoltaman rautahellan. Hella on asustanut elämänsä Ruotsissa ja päätynyt jostain syystä Suomeen. Osto sujui hienosti, saimme myös hyvät neuvot ja  ohjeet sen asentamiseen  jo eläköityneeltä muurarilta. Toinen vaihtoehtohan oli ostaa vastaava hella uutena, mutta koska nämä nyt ovat varsin suosiossa, on hintakin sen mukainen. Mieheni suunnitteli ja rakensi hellalle lekaharkoista pedin. Yhdessä viimeistelimme pedin, slammasimme kykyjemme mukaan sekä maalasimme. Tulta tämä tulisija vielä odottaa, eikä tässä kohtaa käytöllä ole kiirettä. Hellassa on pieni puupesä sekä pieni paistotila. Voi sitä päivää, kun se on käytössä ja jokin syötävä sieltä valmistuu.

Väreissä päädyimme Uulan Hamppu-väriin. Seinän ja muurin pinnat on maalattu samalla värillä kuin lattia. Ajatuksena on se, että yhtenäisellä värin käytöllä keittiön  muut yksityskohdat tulevat paremmin esille ja kokonaisuudesta tulisi harmoninen. Yleensähän tämän tyyppiset tulisijat ovat valkoisia ja yksityiskohdat mustia. Muhviin haemme ruskehtavan mustaa väriä, koska hellakaan ei ole täysin musta.

Tässä muistutus legoilun pitkäaikaisesta vaikutuksesta lapsiin. Legoja kun pienenä ihmisenä jaksaa rakennella, niin vanhempana jaksaa ja osaa kasata keittiökaappeja😉. Nuorimmainen katraasta tuli käymään ja kasasi vahvalla ammattitaidolla kaappien rungot kiinni toisiinsa.

Tässä nämä upeat, marraskuiset tori-löydöt. Valtavan sujuvaa kaupankäyntiä Salon kaupungista!

Pitihän tälle kaunottarelle virkata ensimmäinen patalappu😍

Ennen muiden kaappien ja saarekkeen asennusta lattia maalattiin. Ja niin siinä kävi, että jouduimmekin maalaamaan kolme kerrosta. Tässäkin huoneessa oli vahva, tummanruskea maalikerros, joka näkyi vielä toisen maalikerroksen jälkeen. Elämänjälkiä onneksi niin paljon, että ajan patin näkee ja tuntee.

Maalaukset ajoitimme niin, että maali sai kuivaa yksikseen eikä varsinkaan herkkänenäisten tarvinnut niitä nuuhkia.

Alustavaa kaappien asennusta, jotta saadaan jo tuntuma tulevasta. 

Keittiö rakennetttiin uusista rungoista, mutta ovat ns.ylijäämärunkoja, joita myy paikka nimeltä Ylijäämä, Hämeenlinnassa. Näihin kiinnitetään tori.fi ostetut tammiovet, jotka käsittelen kalkkimaalilla ja vahalla.  Yläkaappeja ei ollut tarkoitus laittaa, mutta kauppaan sisältyi kolme kauniilla lasiovilla varusteltua ovea, jotka muuttivat suunnitelmaa. Pöytätasot pyritään ostamaan tammisina, jotka itse käsittelemme jollain sopivalla tuotteella kestäviksi. Pesualtaaksi tulee  posliininen ale-löyty Tallinnasta, allas on odottanut aika monta kuukautta pahvilaatikon suojassa. Kodinkoneet ovat uusia, vaikka niitäkin hyviä saattaisi löytää käytettynä.

Toiveena on luoda keittiöön ainakin ripaus  ranskalaisen keittiön tunnelmaa, maalaishenkeä ja  provencea,  yhdistettynää toimivuuteen  ja käytännöllisyyteen niin kokeille ja käyttäjille. 

Kukapa olisi uskonut pari vuotta sitten, että voin hurmiotua kaariovellisiin kaapin oviin. Ja kukapa olisi uskonut, että "myyn " ajatukseni miehelleni, joka oli aluksi varsin ihmeissään visoistani. Jonkin aikaa kestää, että ovet ja vielä ostamatta olevat työtasot on käsitelty, vetimet paikoillaan, kodinkoneet toiminnassa, vedet virtaa ja tulet on hellassa. Astiat, matot paikoillaan, ruokaa kaapeissa. Ikkunat pestynä ja verhot tehtynä. Kaiken tähänastisen työmäärän jälkeen, ne on jo kuitenkin nurkan takana

 

Nurkan takana tai itse asiassa nurkassa tulee olemaan tämän koirulin petikin piakkoin.  Peti, josta olisi kiva tarkkailla ainakin kokkia.