Syreenit aukesivat, samoin pikkukuistin ikkuna-aukko

Kesä etenee isoin harppauksin, luonto taitaa kirittää omaa aikatauluaan talven jälkeen. Kukintaesitykset  alkavat ja loppuvat, luonto osaa tämän spektaakkelinsa vuosisadasta toiseen. 

Annan tämän viikonlopun aplodit tälle kukkijalle. Yksi syreenipensas löytyy tontin rajalta. Ikää pensaalla voi olla jo  jokunen vuosikymmen, ehkä jopa satakin. Kukinta on hentoa,  jopa vähän heiveröistä, mutta omalla herkällä tavalla hyvin kaunista. Jossain on kerrottu, että ensimmäisiä syreenin taimia lähetettiin aikoinaan Suomenlinnaan suoraan Versaillesin palatsin kuuluisasta puutarhasta Ranskasta. Ensimmäiset syreenit tulivat myyntiin 1870-luvulla, silloisten taimiluetteloiden mukaan lajikkeistoja oli tarjolla kymmenittäin. Syreenit ovat sitkeitä kasveja, jotka voivat pysyä hengissä  hoidotta vuosikymmenistä toiseen, kuten siis ehkä tämäkin yksilö.

Toukokuussa avautui pikkukuistin ikkuna-aukko. Tätä hetkeä olimme odottaneet viime syksystä asti, kun tätä tilaa korjailtiin.  Kaikki työskentely viime syksystä lähtien oli täysin työmaavalojen varassa. Ja nyt, luonnonvalo pääsi sisään!🌞

Katunäkymä oli myös pitkään vähän ympeä,

kuten sisänäkymä

Paperit ja selluvillat lähtevät. Villat jatkavat matkaa yläkertaan.

Odottamisessa oli se hyvä puoli, että tässä kohtaa ilma oli suvinen. Talvella tämä olisi ollut hyytävä tapahtuma.

Luonto on aina kaunis, vaikka meidän puutarhan pohja rehottaa jo aika villisti.

Näin kävi. Sininen katto sai Uulan Kookos-värin, kuten muissakin huoneissa. Toiveena on saada harmoninen ja hempeä tunnelma huoneisiin, siksi väriajatukset muuttuivat.

Tila odottaa vielä listoja ikkunaan ja kattoon. Ulko-ovea, ikkunavalaisimia, jne. Niiden tuloa pitää vähän vielä odottaa😊