Talon suuri muutos alkanut!

 Tätä on odotettu, nimittäin julkisivun remontointia. Nyt oli meidän vuoro valita talolle värit, tämä tapahtui hyvässä yhteistyössä museoviraston kanssa. Alkuperäinen väri on saattanut olla lähellä valintaamme👏! Tämä ajatus perustuu vanhan maalikerroksen raaputtamiseen, talon aikakauteen sekä myyjien tietämykseen.

Talohan on saanut kattokorjausten myötä jo vaaleutta, mutta verhoilulautojen värimuutos tulee muuttamaan talon ilmettä oleellisesti. 

Tummat ruskeat värit vaihtuvat vihreän väreihin. Valkoista väriä jää vain ikkunoihin. Suurin osa ulkoverhouslaudoista on alkuperäisiä, osa muutaman vuosikymmenen takaa. Pyrimme säilyttämään mahdollisimman paljon nykyistä laudoitusta. Näin kun teemme, tietää tämä paljon  maalin kaavintaa, ehkä vähän hiontaakin. Vanhan laudan puupintaan saa jäädä tarina, täydellisyyteen ei ulkonakaan saa mennä. Vanhoissa vaaleissa alkuperäismaaleissa voi olla lisäksi lyijyvalkoista, mikä on nykyään kielletty vaarallisena, mutta saattaa edelleen pitää homeen poissa.

Ja tuttuun tapaan tässäkin talossa, etelänpuoleisin seinusta on joutunut eniten koetukselle auringolle, sateille ja tuulille, kuluttaen maalipintaa. Sanotaan, että puun pahin vihollinen on  on ultraviolettisäteily ja auringon aiheuttama haristuminen eli lämpötilanvaihtelut puun pinnassa. Ensin sateella kastuva ja sitten auringossa kuivuva puu alkaa halkeilla. Tämän takia tulisi hyvästä maalipinnasta huolehtia parinkymmenen vuoden välein. Tämänkin seinustan pohjalla häämöttää harmaa ja  kuiva ja ehjä  laudoitus. Anzan kaapimen terillä otamme haasteen vastaan. Pohjoisen puolen maalipinta on päinvastoin ehjä maalipinnaltaan, kaivaten vain maalipesun ennen maalaamista.

Puulla tuntuu olevan loputon elinkaari. Nyt on meidän vuoro pitää huolta tästä palasta entisajan metsää🌲🌲🌲. Olemme suorastaan ylpeitä päätöksestämme olla uusimatta näitä ulkoilulautoja 🙏 alkuperäiset laudat ovat  osa talon  historiallista antiikki-arvoa.  Pellavaöljymaalilla puupinta saa hengittävyyttä eli vanhan rakennusfilosofian mukaan hengittävä rakenne vastaanottaa ja luovuttaa kosteutta. Täten rakennuksen pinta kuivuu kastuttuaan, toisin kuin lateksimaaleilla maalattaessa.

Pikkukuistihan sai viime syksynä  uusille laudoilleen ensimmäisen kerroksen  Uulan pellavaöljymaalia, sävyltään Helmi. Tehostevärivalintamme on Kaisla. Sokkelin väri on Sammal. Kesäkuussa maalasimme toisen kerroksen sekä viereiset seinät. 

Kaikki hyvin korkeat pinnat maalaamme rakennustelineillä, jotka kootaan ammattilaisten toimesta lähipäivinä. Tikapuille kiipeämisen aika on ohi meiltä. Tässä kohtaa aina toivoo, että talo olisi matala, korkeintaan pari metriä korkeudeltaan. Mutta, tässäkin talossa korkeutta on  yhdeksään  metriin asti.

Talon ulkokuorta nimitetään uhrikerrokseksi eli vaikeasti korjattavaa hirsirunkoa suojaavaksi lautaverhoukseksi. Termi  on varsin kuvaava, laudoitus  tekee kaikkensa, että hirsi voisi hyvin. Tässä kuva alla olevasta hirrestä, siellä se on ollut sata vuotta turvassa kaikelta.

Tällä kurkistuksella arvioimme kengittäjän tarvetta eri paikoissa.

Rakennustelineitä odotellessa.

Projekti etenee myös muualla. Autotalli on saanut kattopalkit ja aluskatteen. Kattopeltien toimitus vähän viivästyi, mutta ovat tulossa. Suurella kunnioituksella ihailemme näitäkin rakennelmia!

Ja sisällekin tulee aina jotain uutta ja valmista. Pala kerrallaan mennään kuin palapelin kokoaminen.

Eli nyt on ikkunalamputkin  pikkukuistissa. Sähköjen kytkentä järjestyy jossain kohtaa, kun sähkömies tulee. Sitä aikaa odottaen 😄.

Aika kodikas tunnelma jo paikotellen, tuumaa Amppu-kultakin!