Ennen ja jälkeen kuvia maalaamisen ohessa
Maalaaminen jatkuu ja jatkunee vielä jopa vähän syyskuun puolelle, koska emme ole enää lomalla. Ja ovathan ilmatkin hidastaneet vauhtia. Nyt jos koskaan toivoisi lämmintä ja kuivahkoa syksyä, että saataisiin aivan kaikki paikat maalattua.
Iloksemme saimme lisää seuraa työmaallemme, kun kissaneitimme tuli viikonlopuksi mukaamme. Vanha kissamme viihtyi aivan valtavan hyvin hirsitalon tunnelmassa. Päivät sujuivat paikkoja ihmetellessä, ikkunoista tiiraillessa ja kehrätessä. Tuttuun kissamaiseen tapaan, Alissa valtasi koiran pedin, vaikka hänelle tehtiin oma pesä pahvilaatikosta.😀Mutta näinhän se usein on,-koiran nukkumapaikka on parempi ja koiran vesikipossakin on parempaa vettä😚
Laitetaan tähän muistoksi viikonlopusta pari kuvaa tytöstä,-ja pojasta.
Kaunokainen vuosimallia 2011
Vanhoissa taloissa on yleensä paljon ikkunoita, mikä tekee uteliaaksi.
Amos on aina herrasmies ja ymmärtäväinen Alissalle antaen vähäksi aikaa koko pedinkin kissan käyttöön. Mutta kun pehmeään on tottunut, niin kyllä hänkin sinne itsensä yleensä asettaa yhteisille unille.
Ulkomaalausta Leonardo da Vincin tapaan. Ellen näin olisi toiminut, olisin sutannut kaikki sähköpiuhat ja -kotelot.
Kuva on vähän synkeä, koska ukonilma oli jo nurkan takana.⛈
Autotallissa on kolme verhoiltavaa ja maalattavaa seinää, yksi niistä on nyt valmis. Kaksi muuta täytyy vielä saada samaan kuosiin, koska levyt ei talvea kestä.
Pari täyttä päivää keskityimme pinta-alaltaan pieneen määrään seiniä, mutta sitäkin hankalampiin. Näissä seinissä on uudet tikapuut ja vilppilaitteet. Näiden suojaaminen maaliroiskeilta oli haastavaa ja vielä haastavampaa maalata takana olevaa seinää. Alumiinitelineetkään eivät näiden takia mahtuneet optimaaliseen kohtaan, joten oli pakko käyttää myös perustikkaita. Uskolliset pensselimme olivat aivan liian suuria, joten oli turvauduttava lisäpensseleihin. Olenkin joskus ihmetellyt miksi rautakaupoissa on myytävänä hyvin pieniä pensseleitä, varmaankin juuri tällaisia pikkuriikkisiä kohteita varten. Otin itsekin akvarellipensselin käyttöön. "Ei ole ihme, että kestää, kun tällaisilla maalaa😉". Kuten joskus kirjoitin hyvien pensseleiden ominaisuuksista, mainitsen tässäkin tämän suoranaisen ihmeen. Meillä on edelleen käytössä Tallinnasta ostetut luonnonharjaspensselit. Näillä on maalattu ensin sisäkattoja vesimaaleilla, sen jälkeen lattioita öljymaalilla ja nyt ulkolautoja pellavaöljymaalilla. Aivan uskomatonta kestävyyttä ja laatua!
Tästä voisi ajatella, että onpa helppo ja nopea kohde, muutama neliö😉. Mutta kun uusittavia ulkoverhoilulautoja-ja rimoja oli eri pituisia, ruskeaa maaliakin piti vielä rapsutella, kulmalistoja rakennella jne....ja vielä pelätä tippuvansa tikkailta, kyllä otti aikansa😆.
Nyt tämä kohta on valmis, pikkiriikkinen sokkeli vielä jossain kohtaa maalataan, ei muuta.
Pääsisäänkäynnissä oli myös paljon uudistettavaa, ei pelkästään maalattavaa. Se on nyt maaleiltaan valmis. Lopullinen ulkoasuhan on valmis, kun pääsisäänkäynnin katos ja terassikaiteet rappusineen valmistuu, kun vihreä ovi ja vanhantyyliset ulkovalaisimet ovat paikoillaan, sokkeli on maalattu Uulan Sammal-väriin ja ovikranssikin on ovessa😉.
Autotallissa on kolme verhoiltavaa ja maalattavaa seinää, yksi niistä on nyt valmis. Kaksi muuta täytyy vielä saada samaan kuosiin, koska levyt ei talvea kestä.
Karkea sepeli haastaa tassuttelijat, selvästi vaatii ihan keskittymisä mihin tassunsa asettaa🐾🐾
Sisällä tapahtuu nyt hyvin vähän asioita, koska kaikki liikenevä aika ollaan ulkona. Alakerran valmiissa huoneissa on hyvä olla ja odotella seuraavien huoneiden remontin alkamista. Pääsisäänkäyntiä eristetään sisältä ja tehdään alakerran tulevan kylpyhuoneen pohjatyöt, asetetaan vanhat raput taas takaisin ja sen jälkeen alkaa yläkerran huoneiden työt. Ilmat ehtivät todennäköisesti viiletä, kunnes huoneet on lisäeristetty, joten epämukavuusalueille jälleen joutunemme. Ylhäällä on kaksi tulisijaa lämmittämässä ja uusien ikkunien vaihdon myötä lämpö pysyykin siellä varmasti jo paremmin. Alakertaan voi mennä tarvittaessa lämmittelemään ja nauttimaan valmiista huoneista.
Laitankin tähän katsauksen lähtö-ja nykytilanteesta olohuoneen osalta. Vanhojen talojen kunnostaminen on työlästä ja raskasta, mutta kovin palkitsevaa ja hurmaavaa.
Olohuone alkutilanteessa. Päätyikkuna piilossa. Väliseinä varastotilaan paikoillaan. Kaikki pinnat kunnostamatta.
Ikkuna jo vähän esillä, väliseinä poistettu.
Näkymä ruokahuoneeseen. Pienempi ovi, mikä johti pieneen kuistiin, suljettiin.
Mm tämän kauniin, mutta vähän muovimaisen tapetin alta löytyi sadan vuoden takaisia tapettikerrostumia. Huoneeseen jäi kokonaisia seiniä, joissa kaikki talon tapettikerrokset ovat löydettävissä.
Huvilamaisuus on tavoitteena, näillä tapeteilla ja väreillä sitä alettiin tehdä tämän vuoden keväänä.
Nyt huone on kutakuinkin valmis. Toki listat puuttuu joka paikasta ja osa valoista vasta palaa, nojatuolit odottavat uusia verhouksia jne, mutta täällä on jo tarpeeksi hyvä olla😊.
On kyllä ilo ja kunnia olla kunnostamassa tätä talovanhusta💛!
Kommentit
Lähetä kommentti