Lauhaa lokakuuta

 Syksy on ollut lempeä ja mahdollistanut viimeisten pihatöiden teon niitä tekeville. Kuten aiemmin kirjoitinkin, piti pihalla tehdä vielä sadevesien ohjaamisia. Puutarhan maa  on ollut sopivan pehmeää, kiitos vanhan puutarhan sekä sopivan maakosteuden, ei liian märkää eikä liian kuivaa. Rankkasateita ei ole vielä montaa osunut tällekään alueelle eikä onneksi vielä maa ole routaantunut. Luonnon eri värejä on saanut ihastella sisältä ja ulkona. Paljon on lehtiä putoillut, mutta paljon on vielä jäljelläkin. Ja vielä löytyy muutama ruusukin pensaasta, omena puusta sekä kanttarellikin metsästä, vaikka kohta on marraskuu. Säätietäjien kuukausiennusteiden mukaan ilmassa ei ole vielä luvassa lähiaikoina oleellista muutosta kylmempään.

Uimarit ovat lähteneet. Meidän tarkoitus oli käydä aamu-uinnilla  mahdollisimman pitkään, mutta hanhien massaesiintyminen lopetti  harrastuksemme. Rannassa oli viikkoja satoja hanhia, joidenkin asiantuntijoiden  mukaan jopa itänaapurista asti. Vedenlaadun perustuessa omaan arviointiin tässä kohtaa syksyä, emme uskaltaneet enää jakaa uimavettä lintujen kanssa.

Tänä vuonna kokeilen  suositusta olla haravoimatta pihaa. Toki, jos lehtiä tulee paksusti ruohikon päälle, niin voin sille vähän haravaa näyttää. Pudonneiden lehtien silputtamista ruohonleikkurilla myös  suositellaan, mutta oma kelaleikkuri AHM 38 G on tältä vuodelta ajonsa jo ajanut 😃. Suosittelen kovasti äänetöntä, saasteetonta tapaa leikata ruohikkoa tällaisella perinteisellä leikkurilla. Ruohikon ajaminen oli mielestäni ihan  meditatiivista ja rentouttavaa ja saattoi herätellä muutamia käsilihaksiakin.. Koska pihalla on paljon vanhaa maahumalaa, ruohonleikkuu  oli  kevyempää. Jättämällä lehtiä puutarhaan, järjestää arvokasta kuorikatetta pikkuötököille, kuten leppäkertuille🐞🐞🐞, jotka talvehtivat mielellään lehtikerroksen alla. Ja, jos muistelen viime kesää, tapasin korkeintaan pari leppistä, joten pieni suojelutoimi saattaa olla paikallaan. Eihän luonnossakaan haravoida ja  lehtipuhaltimenkin virkaa toimittavat tuulet. Kaatopaikat ottavat haravointijätettä ilmaiseksi vastaan, mutta tätäkin voi ainakin osaksi kyseenalaistaa tutkijoiden mukaan. Lehtijätteestä tulee humusta, jota viedään pihalta pois ja keväällä ostetaan  kaupasta uutta tilalle.

Piha on nyt  ojitettu monesta kohtaa. Ja koska avo-ojiksi niitä ei tehty, piti niihin vielä asettaa erilaisia putkia ja kaivorakennelmia. Yleensä teemme kaikkea yhdessä, mutta nyt lapionvarressa nähtiin vain meistä toinen. Osallistuin vain viimeistelyihin eli maa-aineksen palauttamiseen putkien päälle.

Päivä alkoi kuitenkin yhteisellä kaatopaikkakäynnillä. Kunpa olisin pitänyt laskua näistä käynneistä. Sinne menivät tyhjät maalipurkit, lahoa puuta ja vähän sekalaista seurakuntaa. 

Nämä työt muuttivat pihamme ja puutarhamme muutamaksi viikoksi varsin ankeaksi. Kuivat ilmat olivat pelastus, maa-ainesta ei siirtynyt sisälle saappaiden eikä tassujen kautta🐾🐾🐾 kuin vähän.

Puutarha sai 60 metriä sadevesiputkea. Meidän aikakaudella loppuu sadevesien kerääntyminen tontin  pintaan. Näillä toimilla ohjaamme  pintavedet kaupungin sadevesikaivoon tontin rajalla. Varsinaista anturan viereen tehtävää salaojista ei voitu tehdä, koska maaperätutkimusten mukaan talon alla oleva maaperä olisi voinut liikaa kuivua ja lähteä asemoimaan talon  perustuksia vinoon. 

Pintavesien kuivattamiseen tarkoitettuja kiinnostavia salaojaputkia on 24 metriä ja neljä salaojien tarkistuskaivoa. Amos tarkistelee niitä jo tässä kohtaa😉. Aina tulee uusia tavaroita pihaan kaikkien ihmeteltäväksi. 

Näin putket luikertelevat aivan sokkelin tuntumassa. Sepeliä on niiden alla ja päällä. Maanpinnan kallistus talosta pois päin, luonnollisesti😊.

Talon ostovaiheessa reunustoilla kasvoi saniaisia, kauniita, mutta kosteuden kerääjiä. 

Tämä on talon vesisuonisto😊 Vain piirustuksista ja kuvista enää näkee mitä maan alta löytyy.

Sillä aikaa kun me hääräsimme näissä töissä, hääräsi Amppu vielä omenavarkauksien parissa. Pari omenaa on aina ok, mutta enempään ei hän lupia saa, vaikka kuinka virkkuna esiintyisi omenapuiden alla.

Verivaahtera pitää vielä kiinni lehdistään, puhumattakaan naapurin uljaasta tammesta, joka ei ole tainnut vielä pudottaa ainukaistakaan lehteään.

Luonnon upea keltaisuus on tehnyt vaikutuksen. Piipahdin nopealla tempolla paikallisella kirpputorilla. Keltaistahan silmät sieltäkin bongasivat. Ajatuksena on työstää tästä kanavatyöstä läppärille talveksi lämmintä päälle. Otin pois kehyksestä, pesin Marseille-saippualla ja teen siitä laukun. Toivottavasti tämä uusiokäyttö sallitaan, onneksi tekijä ei saane suunnitelmaani tietoonsa. Toki, jos onnistun ties kuinka monta vuotta tämä kaunis käsityö saa jatkoaikaa😉

Kylmällä vedellä saippua pois, ettei vaan huopaannu.

Ilmeisesti jonkin verran esteetikkona, laitan jälleen  löytämäni ruusun tähän lopuksi. Jatketaan ulkoiluja ja nautitaan väriterapiasta ja joka päivä muuttuvista maisemista !🍂🍂🍂🍂

Ensi viikolla asennetaan vielä autotallin rännit ja saadaan tallinkin vedet ohjautumaan näihin uusiin järjestelmiin👏.

Sitten. Sisälle. 💛