Maalauskauden päättäjäiset

Vihdoin saimme kaikki  suunnitellut maalaustyöt ulkona tehtyä. Kaikille  tuttuun tapaan jotain jäi vielä keväälle tehtäväksi, kuten pääsisäänkäynnin  kuisti, parvekkeen kaide ja autotallin viimeistelyt. Mutta nämä työt voivat odottaa ilman ongelmia. Tavallaan on onnekasta, että meillä on nämä vuodenajat, jotka tahdittavat elämäämme ja tekemisiämme. Juhlistimme maalauskautemme loppumista paikallisessa ravintolassa ruualla ja lasillisella. Sadetta tuli taivaan täydeltä, tuuli heilutteli puita ja irrotteli lehtiä🍁🍂🍁🍂, oli kivaa olla sisätiloissa. Isoja yhdeksän litran maalipurkkeja kului lähemmäs kymmenen, tehoste-ja sokkelimaalia useita litroja, tärpättiä useita litroja jne. Lautoja, listoja, nauloja ja ruuveja kasapäin.Telineiltä emme pudonneet, emmekä korkean paikan traumojakaan tainneet saada😉.

Autotalli on saanut ikkunan, vihreitä vuorilautoja lukuunottamatta. Ikkuna on päätalosta. Se on yksinkertainen kylmä ullakkoikkuna, jota vain korjausmaalasimme ja puhdistimme  lasit.

Viimeinen puoli tallin seinästä on myös saanut verhoilulautansa päälle ja maalinkin. Tänä viikonloppuna ilmat olivat jo vähän oikukkaat, mutta pärjäsimme. Kaikki maalaustelineet ovat  myös pihalta poissa ja toivotaan, että niille ei tulisi enää tarvetta keväälläkään.
 

Sepelimurskaa pitää vielä siirtää vieressä olevasta kasasta autoatallin ajorampille , nyt vaatisi autolta aikamoista taituruutta ajaa talliin😉. Kasa näyttää pieneltä ja helpolta siirtää,  mutta on kuin laavaa. Sepelin raekoko on suurta ja raskasta lapiolle, sateet, telineet, maalarit ja kaikki tassuttelijat ovat tehneet siitä tiukkaakin tiukemman kasan.

Autotallin viimeinen seinä. Vain puolet laudoistahan oli pohjamaalattu, joten värieroa näkyy seinässä.

Nopealla vilkaisulla kaikki näyttää nyt valmiilta, toki kyllä katse löytää vielä keskeneräisyyttä, kuten kirjoitinkin. 

Tähän viikonloppuun mahtui vähän puutarhatöitäkin. Uusiokäytimme vanhat kuistin tukipilarit penkereeksi, näin vältyimme niiden kaatopaikalle kuljettamiselta. Yritämme nyt pitää kiinni periaatteesta mitä voi uusiokäyttää, sen teemme. Pieni maankaivuu, sepeliä pohjalle, asettaminen maahan toisiinsa kiinni ja omalta pihalta vähän sammalta päälle. Jotta sammal voisi hyvin, kastelin niitä piimällä. Virallinen ohjehan on sellainen, että sammal pitäisi silputella ja kuivatella ja sirotella kohteeseen, mutta päätin vähän oikaista. Puutarhatyöt eivät ole minulle aivan numero yksi😀No, Amos ymmärsi puuhamme alta aikayksikön. Hänhän pitää piimästä kovasti. Nyt puutarhan pissikäynnit eivät ole enää viattomia käyntejä, vaan hän etsii tilaisuutta käydä nuolemassa näitä rakennelmia. Voi Amos!

Tähän vielä pihan  kaivuukuva. Hulevesien ohjaaminen tehtiin tämän suunnitelman mukaisesti. 

Kaivuria ei enää kutsuttu pihallemme, vaan ihan meistä vahvempi tarttui lapioon. Ojia piti tehdä eri paikkoihin, jotta sadevesi ohjautuu talosta poispäin eri kulmista.

Kaivuutyöt vaativat vahvaa selkää, joten suosiolla pitäydyin tarttumasta lapioon. Sain uppoutua verhoilun ja huonekaluentisöinnin ihanaan maailmaan. Kolme projektia on kesken ja yritän ne saada nyt valmiiksi. Tässä nojatuoli, jonka löysin kesällä tori.fi:stä. Kerroinkin tästä aiemmin, mm.tuolin tuhansista niiteistä, joita irroittelin. Tämä oli huonon kuntonsa takia "annetaan-palstalla". On upeaa, että kaikki eivät vie näitä huonekaluvanhuksia enää kaatopaikalle. Tämä on nyt  saamassa uuden elämän. Tänäkään syksynä en verhoilukursseille itseäni saanut, joten jatkan omatoimiverhoojana. 😀. Laitan tähän alkutilanteen ja tämänhetkisen tilanteen. Kaikki vanha ja rikkoontunut materiaalia on poistettu. Vaahtomuovia en enää laita, vaan tuoli saa luonnonmateriaaleja, kuten pellavaista satulavyötä, meriheinää istuimeen, puuvillaista kierrätysvanua jne. Päälle pellavakangasta.

Näin ne jotkut lemmikit kohtelevat ihmisten istuimia. Onneksi Amos ei ole tuollaisia tapoja itselleen hankkinut🙏eikä muuten Alissa-kissakaan ole koskaan iskenyt huonekaluihin.

Ei tätäkään tarvinnut ihan yksin tehdä, Lissusta jousien laitto oli suorastaan viihdyttävää, naruja sinkoili siellä sun täällä.

Ei vielä ihan istuttava😉eikä nojattava.

Tässä toinen löytö, 25 euron ruokapöydän tuoli. Tässä nähdään miten puu kestää, mutta muovi ei. Vaahtomuovi oli muruna. Tässä oikaisin ja laitoin uuden vaahtomuovin tilalle. Jos joskus tulisi puutetta töistä, voi tämänkin tehdä perinteisellä verhoilulla. Nyt en malttanut.

Pellavan värimaailman hurahtaneena, kalkkimaalasin puuosat ja valitsin kankaan, kuten muissakin ruokatuoleissa.

Kolmas projekti on kirjoituspöydän muodonmuutos. Olen aloittanut etätöiden teon pari kertaa viikossa, vaatihan se kunnon pöydän. No ainakin kauniin pöydän, ergonomiasta en ole vielä täysin vakuuttunut😉.

Ihan kohta kummatkin sisälle, sitten ollaan kevääseen asti näillä näkymin sisätöissä ja alkaa tulla ihan uusia juttuja ja tarinoita eri huoneiden kunnostamisesta! Viimeisten ruusujen näin kukkiessa💞