Keittiö on odotellut kiltisti viimeistelyjä. Nyt ne tehdään, jotta sen saa käyttöön jouluksi. Keittiö on pysynyt puhtaana, kun sitä ole käytetty. Kaikki ruuat on lämmitetty vanhan aulan seinän vierustalla olevassa "työmaakeittiössä", jossa on vain on mikro, kahvinkeitin, vanha jääkaappi ja vanhan keittiön astiakaapin osa. Monet kahvit on juotu jääkaapin reunalla notkuen työvaatteet päällä. Astiat on pesty kylpyhuoneessa kylmällä vedellä vuoden verran. Näin, kun elää, osaa jo kummasti riemuita tulevasta😀Toki kuka tietää jääkö näitä hetkiä ja tunnelmia kaipaamaan kaiken jälkeen. Hennosti jopa aavistaen, että tämä kohde voi jäädä meidän viimeiseksi isoksi projektiksi.
Mutta, -viime viikosta keittiössä on virrannut vesi uusissa putkissa ja vesi, mikä tulee hanasta on lämmintä! Astianpesukone saa ensimmäiset ajonsa heti, kun sähkömies saadaan vielä käymään. Lamppujen syttymistä odotan kuin 🌜 nousevaa, koska kirkas työmaavalo ei näytä millään oikeita sävyjä huoneissa.
Laitan taas muutaman kuvan tähän muistuttamaan matkasta, jota on tehty. Talon ostokuvista tähän päivään. Keittiö on alkuperäisessä kohdassa, kaikki alkuperäiset pinnat on etsitty ja huone on lisäeristetty, putkitettu ja sähköistetty uudestaan. Huuva, kattopaneelit ja lautalattia ovat sadan vuoden takaa. Pesualtaan paikka on kuten on ilmeisesti aina ollut. Saareke on uutta aikaa ja kaikki tekniikka uutta.
Edelliset asukkaat ovat syöneet keittiössä, me vain kokkaillaan keittiössä.
Tämä väliseinä sai väistyä uuden tieltä ja sen taakse tuli talon "sähkölaitos"eli ryhmäkeskus.
Muovimaton alla oli vaneri ja sen alla sanomalehteä, mikä oli kopioinut lautalattiaan vanhoja uutisia sinne ja tänne. Selkeimmät printit tuli luettua ja ihmeteltyä maailman menoa vuosikymmenten takaa. Maailma on muuttunut näistä ajoista paljon, niin hyvässä kuin pahassa.
Naulojen poisto kävi työstä😉. Keittiö oli näiden jälkeen minun "ikkunamaalaamo", ruskeat karmivärit vaihtuivat valkoiseen. Näiden töiden jälkeen lattia hiottiin ja maalattiin Uula pellavaöljymaalilla, joka on osoittautunut kestäväksi maaliksi. Villasukilla lattialla on kävelty, mutta monenlaista remonttiliikennettäkin lattialla on ollut ja maali on silti pysynyt. Tämä rakas tassuttelija😀on myös mennyt edestakaisin, ilman villasukkia😉, jättämättä mitään jälkiä.
Keittiökaappien ovien tarina alkoi tästä. Löysin tammiset ovet tori.fi:sta, jotka käsittelin Annie Sloanin kalkkimaalilla ja vahalla. Tumma väri vaihtui vaaleaan sävyyn.
Saarekkeen toisella puolella on yhden jakkaran kolo , josta voi seurailla ja pitää seuraa kokkivuorolaiselle.
Puuhellan huuva jäi. Siitä päätöksestä olemme mielissämme. Pelti on paksua, upeaa peltiä ja erittäin vahvasti nurkkauksessaan kiinni. Högfors Siropuuhella lähti muurarien matkaan ja tilalle löydettiin kaunotar Ruotsista tori.fi kautta. Loppuviimeistelyt hellan ympärillä on nyt melkein tehty.
Hormin imu on huippuluokkaa, joten käryjen pitäisi osata mennä menojaan helpolla rasvasuodattimen läpi. Kalaruokien ystävälle mainio asia😄
Tuleva keraaminen liesi sai vähän mustaa laattaa ympärilleen. Keraaminen liesitaso nostetaan ensi viikolla paikoilleen. Huuva sai uuden värinsä päälle eli Uulan Salmiakki-sävyn.
Ensitulet hellaan syttyivät ja hella lämmitti tasot varsin nopeasti. Liesimusta vähän kärysi, vaikka olikin saanut rauhassa kuivua. Ensimmäinen ruoka maistui hyvältä, hautuen rauhassa rautapadassaan.
Tästä on mielenkiintoista jatkaa kokkailujen maailmaan. Riisipuuron kenraaliharjoituksia pitänee järjestää ennen jouluaattoa muutama kerta😉. Pikkiriikkisessä uunissa pystyy valmistamaan vaikka vuokaruokaa, jopa paistamaan parit sämpylät ja pullat.
Viimeistelyyn tarvittavia listoja kävimme etsimässä "karkkikaupassamme" Juvilla. Tällä kertaa emme saaneet sitä mitä haimme, lukuunottamatta muutamaa naulakkoa. Käynti tällaisissa paikoissa on kuitenkin aina virkistävää ja inspiroivaa, kuten kuvasta voi päätellä. Liikkeessä on huumaava puun tuoksu, tilan ollessa täynnä kotimaisia puuhuonekaluja.
Lopuksi pari juttua. Säätilasta muisto. Talvi tuli tuulineen käymään pariksi päivää. Hetki sitten puutarhassa tehtiin sadevesiojia, nyt valkea huntu peitti maat ja vähän veetkin. Paikallinen laituri huojui tuulessa ja oli niin luminen, että emme molemmat uskaltaneet sinne iltasella mennä.
Ei edes Amos, hän kääntyi viisaana poikana samantien kohti rantaa.
Jotain näperrystä vielä lopuksi. Minusta käsillä tekemien näin pimeään aikaan voittaa tv:n katselun aika monesti. Talon ovat nyt asuttaneet vanhat tonttuystävämme. Nämä iloiset kaverit ovat matkanneet kaikissa kodeissamme. Pääsevät oikein huuvin reunalle esiintymään, kun maali on kuivunut. Sitä ennen pitää heillekin järjestää jotain uutta. Saavat polyesteripaitojen tilalle ihan villatakit. Ja eihän sitä nyt sortseissakaan sääret paljaana kannata istuskella, vaikka lämpimän huuvan reunalle pääsevätkin 😉Pitkät housut täytyy järjestää ainakin toiselle kaverille😊
uula#salmiakki#AnnieSloanChalkPaint#keittiöremontti#hirsitalo#huuva#liesimusta
Kommentit
Lähetä kommentti