Kodin sydämessä vielä hetkonen

Keittiössä tulee vietettyä vielä hetkonen. Pieniä loppuviimeistelyjä tehdään ja odotetaan edelleen sähkömiehen tuloa. Työmaavaloilla vielä mennään eikä keittiön tekniset laitteet ole vielä käytössä. Huoneen lopullinen tunnelma avautuu vasta, kun kattokruunu ja seinävalaisimet saadaan kytkettyä päälle. Mutta meidän puuhella tekee jo töitä, on keitellyt hyvässä yhteistyössä pataruokia ja yhden riisipuuronkin. On oikein kodikasta ja suorastaan meditatiivista istua jakkaralla, vahtia tulta ja nähdä kuinka ruoka valmistuu.  Voimme nyt hyvillä mielin kutsua yhteisen ruuan pariin lapsemme käymään jouluna. Nyt jos koskaan, pitääkin muistaa ostaa manteli joulupuuroon😉.

Jääkaappi/pakastin  oli alunperin tarkoitus piilottaa tammiovien taakse integroidusti, mutta tori.fi:stä ostetussa keittiössä ei ollut sopivia ovia tähän tarkoitukseen. Kahden korkean ja samalla profiililla olevien ovien etsiminen muualta olisi saattanut olla varsin mahdotonta, joten päädyimme tekemään teknisille laitteille "pesän". Ratkaisu on ainakin käytännöllinen käyttäjälle. Kaapiston osat ovat tammea, jotka on jälleen käsitelty kalkkimaalein ja vahoin. Ennen vanhaan kodinkoneita oli keittiöissä vähemmän, mutta nyt asukkaat haluavat kaikki laitteet samaan huoneeseen. Pakastin vaikka kellarissa ei tunnu enää kovinkaan käytännölliseltä ja houkuttelevalta. Suorastaan jopa karmivalta😳.

Saareke taitaa odotella jo piparkakun tekijöitä🍪🍪🍪

Ihan kuvakollaasi laitettava. Yleensä kissat ovat kovin uteliaita ihmisten tekemisien suhteen, mutta joskus ne koiratkin yllättävät. Sain Amoksen mukaan kittaustöihin, ihan pyytämättä. Aikansa hän ihmetteli mitä tungen lattian rakoon, lopuksi loi kysyvän katseen ja häipyi pois. Moinen työn seuraaminen oli suorastaan imartelevaa😄 .

Nyt  tonttukaveruksilla on kunnon vaatteet päällä, oikein villaista ja lämmintä😉Sanotaan, että vaatteet tekevät ihmisen- taitaa päteä myös tonttuihin. Vähän parempaa kun pistää päälle, niin näyttää aika pätevältä😉.

Pieni kannustus vanhan talon korjaajille ja sellaisesta haaveileville. Näissä projekteissa saa täysillä toteuttaa itseään, mikä on valtavan palkitsevaa ja mielenkiintoista. Raskaat ja likaisetkin vaiheet tuppaavat unohtumaan projektien edetessä. Tämä kuva on tämän vuoden maaliskuulta. Toivotaan, että olemme turvanneet töillämme tälle suojelukohteelle monta hyvää ja toimivaa vuotta.

Huoneiden sisustamista tapahtuu matkan varrella, etsimättä mitään erityisesti. Nämä messinkiset koukut halusivat Vantaan Juvilta seinäämme😉. Ehkä kokin essu ainakin  pääsee koukkuun huilimaan😊 ja ihan ilmankin mitään näyttävät kauniilta seinällä. 

Aiempi kuva kahvimyllystä on mieluinen. Kirpputorilöytö odotteli kaapissa vuoden päivät, nyt se pääsi seinälle. Suurina kahvin ystävinä arvostamme suuresti tätä puusepän taidonnäytettä. Entisaikoina jauhettiin papuja ja nyt jauhetaan monissa kodeissa jälleen tuoretta papukahvia, toki koneilla, aivan mahtavaa👏!

Tämä Veekoo Tirrosen paperipussi on myös mielenkiintoinen löytö ihan tästä talosta.

Heikki Tirronen, syntyi Pielisjärvellä vuonna 1888 ja kuoli vuonna 1969. Kauppakoulun käytyään vuonna 1910 hän  tuli Turkuun töihin, perusti kahvipaahtimon vuonna 1931 jatkamaan Vähittäiskauppiaiden Oy:n paahtimon toimintaa. Paahtimo sijaitsi Turussa osoitteessa Maariankatu 6. Veekoo Tirrosen paahtimossa paahdettin esimerkiksi vuonna 1941  41 000 kiloa kahvia ja 192 000 kiloa vastiketta. Suurimmillaan määrä oli vuosina 1955-56, jolloin paahdettiin 60 000 kahvikiloa. Vuonna 1960 kahvipaahtimo siirtyi Keskolle, joka lopetti sen toiminnan vuonna 1961. Samana vuonna yrityksen Maariankadulla sijainnut rakennus purettiin. Työnantajana Tirronen oli työteliäs ja vaativa, mutta kuitenkin pidetty ja arvostettu yksityiselämässään. Lapsettomana hän adoptoi yhden pojan ja koulutti useita muita lapsia. https://www.kirjastot.fi/kysy/haluaisin-tietaa-lisaa-veekoo-tirrosen?language_content_entity=fi

Papupussilla aikamoinen tarina. Ihan Turusta asti joku tuonut tänne säkillisen/säkillisiä papuja. Jos tarina olisi jatkunut toisin, voisi Turussa olla rakennus jäljellä vaikka kahvimuseona, mutta eipä ole.

Tästä jatketaan yläkerran rappusten rakentamisen parissa. Työkaluvarasto (tuleva työhuone)ja pääsisäänkäynti on nyt siivottu, jotta mahdumme tekemään näitä töitä. 

Näitä tiloja  lisäeristetään, tehdään  uusia seiniä, ihan uusia tiloja. Tämä huone pienenee piirustusten mukaisesti rappusten tullessa huoneen toiseen reunaan. Kohta avataan välipohjaan aukko uusia portaita varten. Pääsisäänkäyntiin tulee pieni pesuhuone ja sauna, mutta tässä kohtaa niitä ei vielä tehdä loppuun, vaan mennään yläkertaan ensin.

Jossain kohtaa tämä Sandbergin tapetti on seinässä ja jompi kumpi saa kunnian tehdä  "Edvinin" kanssa  etätöitään.

Osa yläkerran ikkunoista odottaa nostoa yläkertaan. Ikkunoissa on sen verran painoa ja kokoa , että näiden  tikapuiden kautta niitä ei kannata lähteä siirtelemään😀

Syksyä moititaan monesti harmaudesta ja ankeudesta, mutta onko asia oikeasti niin. Kyllä tähän vuodenaikaan mahtuu värejäkin. Sinisiä hetkiä ja välillä ihan vaaleanpunaisiakin. Monesti nämä ihmeelliset hetket menevät aika nopeasti ohi.  

Amos taisi myös aistia kauneuden, niin  silmiänsä siristää. Niin tein minäkin. 

Tämä ilta  on jälleen kahden kynttilän. Moni meistä laittaa ikkunalleen ne  muistuttamaan itsenäisyydestämme. Perinne on kohta sata vuotta vanha. Itsenäisyyden liitto esitti vuonna 1927, että kynttilöitä poltettaisiin itsenäisyyspäivänä. Tämä talovanhuksemmekin on todennäköisesti kunnioittanut tätä perinnettä  kaikkina vuosinaan. Kahden kynttilän perinteelle on erilaisia selityksiä, yksi perustuu entisaikojen talojen kahden ruudun ikkunoihin, joissa kaksi kynttilää näyttää symmetriseltä ja kauniilta. Tätähän tämä entisaikojen ajattelutapa monesti oli, korosti kauneutta ja harmoniaa.

                                                               🙏

hirsitalo#suojelukohde#puuhella#tulisija#keittiöremontti#maalaiskeittiö#kalkkimaalaus