Askel kerrallaan

Nyt tänne! Vaneriovi on vaihtanut paikkaa eli siirretty lähemmäs  tämänhetkistä työmaata. Oven takana on edelleen  työmaavarastomme, josta olenkin kuvia jo laittanut. Pidämme edelleen tilassa työkaluja, mutta nyt tila on muuttunut. Huone on saanut väliseinän, joka jakaa tilan tulevaan työhuoneeseen ja rappusaulaan. Tämä tila on pidetty viileähkönä, mutta lämpiää hetkessä lisää lämmittimellä, kun mennään työmaalle. Kun aula avataan yläkertaan, on aika laittaa taas myssyt päähän, kylmempää kohti mennään. Hyggepiponi ei pettänyt viime vuonnakaan, joten uskon, että pää  pysyy jälleen sopivan lämpimänä😀, että ajatukset kulkevat. Oven vieressä on edelleen piirustukset, joiden mukaan mennään. Työmaakeittiön kaapit ovat  tyhjät, odottavat nyt vaan sorkkarautaa ja kuljetusta kaatopaikalle.  Jatkokäyttöä ei ikävä kyllä näillä melamiinikaapeilla ollut. Työmaakeittiön virassa ne kuitenkin vielä palvelivat meillä noin vuoden verran, kiitos vielä siitä.

 

Työhuonetila odottaa kevääseen, siihen asti kun nykyinen kylpyhuone puretaan. Vielä ei kannata kylpyhuonetta lähteä purkamaan, jotta pääsee pesuille. Tämän tapahtuessa työhuone tilana suurenee jonkun verran. 

Ikkuna kavennettiin kesällä , jotta raput mahtuvat tilaan. Tämä ikkuna jää tuomaan valoa työhuoneeseen🌞. Verhokangasta ei ikkuna paljoa kaipaa, jos ollenkaan. 

Tukeva vaneri toimii myös osaltaan rakenteiden vahvistajana jäykistäen seinän.

Ulkoseinää vasten olevat seinät saivat jälleen tuttuun tapaan ilmansulkupaperia ja Leijona-huopalevyä. Näiden päälle tulee aikanaan makulatuuritapetti ja varsinainen  tapetti. 

Alkuperäiset raput odottivat kiltisti varastossa kesästä asti purettuina ja pestyinä. Askelmat ovat leveät ja niitä pitää kaventaa, jotta ne saadaan mahtumaan uuteen tilaan. Iloisena yllätyksenä vanhat porrasaskelmat oli tehty niin isoiksi, että ne täyttävät rakennusluvan vaatimukset nousun ja etenemän osalta, mikä on todella harvinaista. Muuten vanhojen portaiden kierrättäminen ei olisi onnistunutkaan. Aivan nopeaa näiden uudelleen asetus ei ole missään vaiheessa. Askel kerrallaan😉. Askelmien puu on paksua mäntyä, sadan vuoden takaa. Sahatessa niitä, hyvä puunlaatu oli jälleen  havaittavissa. 

Raput asettuvat ikkunan eteen, nousevat jonkun matkaa ja tekevät käännöksen vasemmalle kohti paneelikattoa. Ja jotta matka jatkuisi yläkertaan asti, pitää paneelikatto purkaa. Tästä vaiheesta jatketaan, -hyvin jännittävä projektin vaihe 👍.

Tulevista väreistä voi tässä kohtaa vain sanoa, että valkoista ei tule😉.

Jos on kissa talossa, pitää neulojan olla tarkkana lankojen kanssa, ettei kissa leikeillään sotkeennu niihin. Nyt on kaatopaikalta löydetty puuarkku saanut uuden elämäntehtävän uudessa kuosissaan. Langat ja sukkaprojektit asuvat nyt siellä. Kaunishan tämä punainenkin oli, mutta kun on tämä vimma käsillä tekemiseen, niin väri muuttui jälleen. Pesuille joutui pieni arkku, hiottavaksi ja kalkkimaalattavaksi. Sai vielä pienen kranssinkin päällensä kiitokseksi, kun pitää kissamummelin  poissa lankakeristä.

Rappusten teolla jatketaan.

Talven keskellä, inhimillisillä pakkaslukemilla🙏. Talo on pysynyt lämpimänä, pönttöuunit ja keittiön hella ovat  lämmittäneet  meitä kaikkia. 

#rappustenteko#aula#hirsitalo#kalkkimaali#uula#talon remontointi