Kassakuittia-ja makulatuuria seinään

Lomaviikon matkustelut Suomessa ovat nyt takana ja taas jatketaan keväisissä merkeissä yläkerran puuhien parissa. Päivitetään taas mitä on tehty ennen ja jälkeen loman ja myös pieni katsaus vuoden takaisiin vaiheisiin.

Aina on hyvä palauttaa mieleen menneitä, jotta ymmärtää nykyisyyttä. Nämä kuvat ovat vuoden takaa maaliskuun lopusta ja huhtikuun alusta. Laitan niitä myös siksi, että rakennus-blogit siirrettiin  koti-blogien alle tuoden ilahduttavasti uusia lukijoita talon tarinalle, kiitos siitä. Kertaamalla vähän vaiheita pääsee ehkä paremmin talon tarinan kyytiin.

Itsellä on välillä  olo, että eteneepä kaikki hitaasti ja määränpää on kaukaisuudessa. Tämä tunne korostuu vielä entisestään, kun vastailee kysymykseen; " koska talonne on valmis?" Se on valmis sitten, kun se on valmis, eikös niin. Taisin joskus kirjoittaa kuten moni muukin, että matkalla olo on tärkeintä. Nämä kuvat  muistuttavat tästä matkasta. Tämä on   tarina vanhan talon pelastamisen vaiheista. Vielä ei kaikki ole valmista, vielä saa olla matkalla.

Rannanpuoleinen kuisti oli vasta saanut uutta lautaa ja väriä yllensä. Ikkuna ja ovi oli tässä kohtaa levytetty umpeen  ja kuisti oli sisältä pimeä. Kuistin sisätila muuttui kylmäkuistista lämpimäksi kuistiksi. Katon korjaus ja maalaus oli tehty tästä kaksi vuotta takaperin.

Sisäänkäynti sinnittelee tässä odottaen talon suurinta ja vaativinta korjausta. Ikkunat on täälläkin levytetty umpeen , koska ne olivat luhistumaisillaan. Talo kengitettiin eli alimmat hirret ylärinteen puolella vaihdettiin juuri ennen talvea.

Sisällä, alakerrassa  tehtiin tässä kohtaa mittavaa remonttia neljän huoneen verran. 

Maaliskuussa alkoi pääsisäänkäynnin purku ja uudelleenrakentaminen. Vaihe oli vaikuttava ja huikea edes ymmärtää. Löysimme tähän alueen parhaimmat ja luotettavimmat tekijät. 

Jatkoimme heidän kanssa vielä toukokuussa rannan puoleisen kuistin perustusten korjausten merkeissä.

Talo sai ryhtinsä ja  elämänsä takaisin🙏.

Me jatkoimme tästä.

Monenlaista on siis korjailtu, talon kengityksistä lähtien 👞👞.  Kaikkein raskaimmat, kalleimmat ja aikaavievimmät vaiheet ovat takanapäin. Näitä kuvia on kiva tässä kohtaa jo muistella. Nyt tänä keväänä olemme  lähinnä "pintakäsittelijöitä", mieheni toteamusta lainatakseni😁. Pesutilojen rakentamisessa tarvitsemme vielä ammattilaisia.

Tässä 3D havainnekuva, jonka pääsuunnittelijamme on tehnyt. Kuistit ja parvekkeen kaide sekä ulko-ovet antavat lopullisen ilmeen talolle. Niiden aika tulee kesällä.

Kuten instan puolella vuodatinkin, sain ikävän noidannuolen selkääni ensimmäisen lomaviikon lopuksi, joten töitä tehdään nyt varoen ja kevyesti jokunen päivä. Noidannuolessa on se hyvä puoli, että oireet voimistuvat pitkään paikalla ollessa, joten liikkeellä olo on suotavaa, mikä sopii minulle😀Automatkat ovat myrkkyä selälleni. Laitan tännekin  noitani, jonka tein lomamatkallamme ja jolla  epäilen olevan osuutta tapahtuneeseen😄

Tässä vähän harjoitellaan luudan istuvuutta, aika hyvä taisi tulla. Koirakin näyttää saavan  hyvän otteen menopelistä😀.

Ja sitten vaan keittiöön  liihottelemaan ja virittelemään tunnelmaa kohti pääsiäistä!

Makuuhuoneen huopalevyjen saumoihin on nyt laitettu kassanauhaa. 

Hauska ja osuva nimi  nauhalle. Onkohan jotain ylijäämää vanhoista kassakoneista😉.Nauhasta leikataan  sopiva pätkä ja kastetaan nopeasti veteen ja tämän jälkeen painetaan tiiviisti huopalevyjen saumojen kohdalle. Nekin pitää tiivistää.

Yritän aina tasoittaa sauman mahdollisimman hyvin, koska saumoilla on tapana vähän näkyä päällitapetinkin alta. Raaputan puukolla varovasti huopalevyjen puskusaumoja. 

Itse koen saumojen pienen näkymisen kodikkaaksi.Lopullisen seinäpinnan ei ole tarkoitus näyttää kivitalon seiniltä, mieluummin vähän pinkopahvien aikakauden puutalon seiniltä.

Tämän jälkeen makulatuuritapettia. Aloitin  tapetoinnin kipittämällä yläkerrasta alakerran keittiön saarekkeen luo leikkaamaan ja liisteröimään tapettipalat. Onneksi toinen meistä on aina rationaalisempi ja tämän nähtyään lähti ostamaan tapetointipöydän. Tämä olisi pitänyt ostaa jo vuosia sitten. Toki nyt ne ovat muutakin kuin pahvia. Pöytälevyssä on mitat, mikä nopeuttaa tapetointia huimasti. Huonekorkeus talossa on 260 cm, mittaaminen  pöydän päällä sujuu nopeasti  ja liisteröinti on helppoa kun tapetti huilii pöydällä pitkin pituuttaan😁. Meidän valintamme oli tämä K-raudan pöytä, monia muita yhtä hyviä löytyy varmasti. 

Kun tapetoinnit on tehty, odotan jo hetkeä kun jollain mailantapaisella saan pelata pari erää lastemme kanssa pöytätennistä😂.

Tapettimalleja olen odotellut postin hitauden takia parisen viikkoa, nyt odotus on palkittu.  Tässä on nyt vahvoja suosikkejani. Tapetit ovat paksuja, kuvioissa struktuuria, jonka näkee ja tuntee koskettaessaan. Näissä on hieno öljyväritunnelma  ja kauniit värit.Kaksi mallipalaa oli taas hyvin pieniä, postikortin kokoisia, luulisi ison tapettimogulin  voivan lähettää vähän isompia mallipaloja mahdollisille ostajilleen. Kuvia tapeteista löytyy netistä, mutta valinta tehdään paikan päällä. Vaatii huomattavaa hahmottamiskykyä osua valinnoissaan juuri oikeaan näin pienten mallien kanssa. Ikkunan oikeanpuoleista tapettia harkitsen ja siitä lähetettiin juuri se postikortin kokoinen palanen. Onneksi on aikaa vielä miettiä lopullisia valintoja.

Kaukokuljetukset tulevat huomattavasti nopeammin. Kuten aiemmin kirjoitinkin, olen hullaantunut 100 % puuvillapitsiverhoihin. Keinokuituisia löytää helpolla, muuta päätäpä tilata puuvillaisia, niin hakea saat. Valkoista en saanut lisää, mutta vaaleaa roosaa vielä sain Tallinnasta. Tätä kangasta ei enää jatkossa valmisteta, joten kaupanteot jäävät tähän ostoon. 

Ehkä tämä pitsivimma juontaa talosta, muutamista ikkunista löytyi hellyyttäviä pitsinrippeitä. Taitaa olla  minun vuoroni nyt niitä ikkuniin järjestää😀.

Tässä tämä  vaaleanroosa,  se päätyy  makuuhuoneen ikkunaan aikanaan.

Seuraavaksi siirrymme yläkerran vierashuoneeseen. Ilmansulkupaperi on jo laitettu, jatkamme huopalevyllä heti kun selkäni antaa luvan. Vintage-aarteet eli ovet ja ikkunat viedään ullakkosiipeen odottamaan uutta aikaa, että mahdutaan tekemään töitä.

Kevät etetee niin kovaa, että  osan muutoksista vain tajuaa. Viikossa on kaikki jäät lähteneet järvestä ja muutamia paluumuuttajia on tullut alueelle, meriharakoita, nokikanoja ja kanadanhanhia. Äänimaailmakin on jo  erilainen, ulkona käydään monenlaisia lintumaailman keskusteluja aamusta alkaen. Ja  kevään tuttuun tapaan aurinko paistaa välillä  kuin kesällä ja yhtäkkiä laitetaan pyryä  ja tuulta tulemaan taivaan täydeltä.

On näissä luonnon ihmeissä meillä ihmettelemistä vuosi toisensa jälkeen😊😊.

Ihan täytyy laittaa HS 10.4.25 artikkeli harrastusten pop-up ilmiöstä eli siitä miten vaikeaa nykyihmisten on enää keskittyä oppimisen pitkään polkuun. Aivotutkija Minna Huovilainen kommentoi mm näin:

”Palautumisen kannalta tarvitsisimme juuri niitä kokemuksia, että ylitämme esteitä. Jos on harrastanut vuosikymmeniä öljymaalausta, matkan varrella on varmasti ollut monia epämukavia hetkiä. Mutta juuri niiden ansiosta maalaaminen voikin olla kaikkein palauttavinta tekemistä.”

”Silloin se ei olekaan enää vain värejä paperilla vaan syvempi kohtaaminen itsen kanssa.”

”Syvempään oppimisen nautintoon kuuluvat epämukavat tunteet ja voittajafiilis siitä, että vitsit mä opinkin tän vaikean jutun, kun jaksoin yrittää.”

Artikkelissa peilattiin tätä ilmiötä erilaisiin harrastuksiin. Tätä voi peilata mielestäni hyvin taloprojekteihinkin. Harrastuksessa on paljonkin eteen tulevia esteitä, mutta eniten juuri tuota itsensä kohtaamista ja voittajafiilistä asioden onnistumisesta. Siksipä ehkä juuri näitä on tehty toinen toisensa perään.

#makulatuuritapetti#pihlgren&ritola#kassanauha#pohjatapetointi#paperitapetti#hirsitalo#pääsiäisnoita#tapettitehdas